Kuten kaikki blogia seuraavat varmaan jo tietävätkin, meidän kolmen yhdessä kulkema taival loppui maaliskuun alussa. Siitä lähtien tiet ovat kulkeneet eri suuntiin. Täten en enää koe olevani osa tätä blogiakaan ja kirjoitan enää tämän yhden tekstin omistaen sen kaikelle menneelle.
Kiitos kaikille lukijoille, hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, mutta ilmeisesti elämässä ei voi ikinä voittaa. Tuska on edelleen iso (ja pysyvä).
"Tahdon vain muistuttaa;
minä, sinä, minä vannoin,
sinä, minä, sinä vannoit!
Aion korvat ummistaa,
selityksesi vaipukoot unholaan
En piittaa siitä, mikä tuntuu hyvältä,
mikä oikealta, mikä tarkoitetulta
Sinä annoit sanan, sinä lupasit
et jätä minua, vaan missä olet nyt?
Minä etsin rauhaa, sitä tuskin saan
Sillä kykene en anteeksi antamaan
Kiertäkää minut kaukaa!"
Mokoma - Valapatto
Kiitos kaikille lukijoille, hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, mutta ilmeisesti elämässä ei voi ikinä voittaa. Tuska on edelleen iso (ja pysyvä).
"Tahdon vain muistuttaa;
minä, sinä, minä vannoin,
sinä, minä, sinä vannoit!
Aion korvat ummistaa,
selityksesi vaipukoot unholaan
En piittaa siitä, mikä tuntuu hyvältä,
mikä oikealta, mikä tarkoitetulta
Sinä annoit sanan, sinä lupasit
et jätä minua, vaan missä olet nyt?
Minä etsin rauhaa, sitä tuskin saan
Sillä kykene en anteeksi antamaan
Kiertäkää minut kaukaa!"
Mokoma - Valapatto
