Minä osaan jo!

Autuaan tietämättömänä maailman menosta. Enää ei tarvita tasojakaan, seinä kelpaa hyvin tueksi ja alaskin osataan jo tupsahtaa ihan itse.

Laiskoja aamuja

Toiset aamut käynnistyvät hitaammin.

Niinä aamuina loikoillaan sängyssä pitkään, kutitellaan, nauretaan, ihmetellään. Joskus rapsutellaan seinää, tutkitaan äitin käsistä löytyviä erikoisia juttuja (kuten luomet). Kun äiti laittaa pikkutytön omaan sänkyynsä odottamaan omien aamutoimiensa ajaksi, tyttö menee kurkkimaan ikkunasta.



Iltapäivällä puettiin päälle uudet haalarit ja uudet popot ja suunnattiin satamaan markkinoille.





Syksyltä näyttää ja tuntuu.

Tyypillinen keskiviikko - blogiin tarinaa

Huomentapäivää, iltapäivää. Näyttäis tästä keskiviikon iltapäiväpuolesta muodostuvan aika otollinen hetki blogin päivitykseen. Kymmenestä eteenpäin oon täällä ollu ja yks vaivanen tehtävä on tehty tähän mennessä. Muuten on vaan oltu, selattu nettiä siis lähinnä. Siksipä merkkasin oikeen etukäteen jutut, mistä piti blogiin kirjotella.

Voisin alottaa vaikka sillä, että taas tänään Siiri vilkutti ku lähin kotoa tulemaan tänne. Sanoin heihei ja vilkutin, nii Siiri selällään pinnasängyssä maaten vilkutti takas. Tykkäs myös kovasti ku tein siitä "postipaketin", eli käärin peiton tiukasti ympärille. Erityisesti mieleen tuntu olevan postileimaus, laitettiin oikeen kolme leimaa, että menee paketti perille asti :) Eli vilkuttaminen on hiljattain "opittu" uus taito. Tietty voi miettiä, että mitä noin pieni (pieni ja pieni) siitä tajuaa vielä, mutta kyllä se kivalta tuntuu ku toinen vilkuttaa takasin :)

Toinen juttu, mitä on opittu on "kiitos, ole hyvä-leikki". Eli Siiriltä voi pyytää lelua käteensä ja yleensä Siiri sen ojentaakin. Sitte sanotaan tietenki kiitos ja kun lelu annetaan Siirille takas, nii sanotaan ole hyvä. Monesti tuo ihan kurkottaa ojentamaan lelua. Eilen huomasin, että sama juttu toimii myös meiän Veeran ja Siirin välillä, ilman sanoja tietty vaan. Eli Veera vie Siirille lelun ja Siiri ojentaa sen Veeran suuhun takas. Eilen tätä tehtiin useita kertoja ku Siiri oli mun sylissä sohvalla ja Veera tuli meille tuomaan lelua. Lelu kaivettiin millon mistäki kolosta ja annettiin takas Veeralle. Pallon kanssa oli hassuja vaikeuksia saada otetta ensin, mutta kyllä seki siitä sitten :)

Pankkiasioista unohin mainita, että liitin Siirin myös Hippoklubiin. Samassa klubissa ollaan taidettu molemmat olla pienenä, ainaki ite muistan tuon hyvin. Jatketaan siis vähän niinku perinnettä. Siirin tilillä on nyt 85 euroa rahaa ja sinne pitäis vielä tulla kolikoita, jotka kävin viikko sitte tyhjentämässä. Tänään pitää kysellä niiden perään, jos ei vielä iltapäivän loppupuolellakaan oo tilille tulleet. Varmaan yli sata euroa kertyy tilille sitten. Tulee varmasti sellasia hetkiä useinki, että Siiri on rikkaampi ku me yhteensä..

Vauvauintiin ei päästy nyt viimesimpänä kertana. Sanna ja Siiri on ollu enemmän tai vähemmän kipeenä, Siirillä tosin ainaki vielä tainnu rajottua vaan nuhailuun tuo sairastelu. Aika tukkonen tapaus on kyllä välillä ollu, nii parempi ettei olla uimaan menty. Saa nähä ehtiikö tilanne parissa päivässä rauhottua vai jääkö seuraavaki uinti väliin.

Siirille ostettiin muuten ensimmäiset kengätkin hiljattain. Siitä varmaan Sanna joskus kirjotteleekin enemmän, mulla ei oo nyt tarjota ees kuvaa täältä "tien päältä" ja sanallinen kuvailu vois nopeesti käydä tylsäksi. Semmoset hassut pienet kengät nyt kuitenki on, puolet lyhyemmät mitaltaan ku meiän kengät :) Kai se jalkaki siitä kasvaa vielä.

Nyt taidan syventyä johonki muuhun juttuun, ku sain sanallista tulvaa purettua. Tätä ois johonki kahteen ja sitte ois jopa oikeeta tapahtumaan, yllättävänki mielekästä ATK-matikkaa. Mielekkyys tosin johtuu paljon opettajasta, joka on aika hyvä tapaus.

Tunnustan!

Sa(ati)in Lauralta tällainen ihana tunnustus, kiitos! :)

Piti ihan miettiä, kenelle itse tämän saman suuntaisin, kun käyn päivittäin noin tuhannessa blogissa joissa kaikissa on joku ihana juju, joka kertoo niin paljon omistajastaan. Eniten tykkään elämänmakuisista blogeista, joissa kuvataan ihan oikeaa elämää ja arkea. Ihania käsitöitä ja valokuvia ja kaikki kuvastavat omistajansa tyyliä. Annankin tunnustuksen eteenpäin siis seuraaville ihmisille ja heidän blogeilleen sen kummemmin erittelemättä (joista osalle tämä on taidettu jo antaa, mutta haitanneeko tuo. Eikai tunnustusta kunniakkaasta bloggaamisesta voi liikaa antaa :);

ansq,
elohiiri,
kattt,
laura,
malwis

Vaippatehdas on ollut vähän tauolla materiaalivajeen vuoksi. Tarranauha siis loppui kesken ja nyt on siis yksi tasku ompelutuolin selkänojalla odottamassa parempia aikoja. Kohta taitaa siis napsua tilausta Myllymuksujen suuntaan, saattaapi olla (ja on jopa todennäköistä) että tarranauha ei yksin joudu matkustamaan.

Tänään ompelin sentään Siirille pienet fleecetumput. Olihan muka hankalat. Tuli niistä kuitenkin käsiin sopivat ja ehkäpä tulevat tarpeeseenkin syyskeleillä. Siiri oli tehny omia säätöjään saumurin langankireyksiin - no, äitin vika tietty kun säilyttää saumuria lattialla.. nooh, eniten tais mennä aikaa taas saumurin kanssa taistellessa. Jos huomenna kuvia näistä laittais, kun on jo hiukan hämärää eikä viittis enää kaikkia valoja sytytellä.

Siirin ruokajutuista nyt jotain jauhantaa. Eka hammashan tuli elokuun lopussa esiin ja siitä alkoi vähän hankalampi kausi syömisessä. Mikään vähänkään karkeampi ei uponnut, puurokin pitkin hampain (hehhe). Nyt muutama päivä sitten huomasin jonkin muuttuneen; puuroa menee hyvänä päivänä kerralla desin annos (1 dl vettä + 4 rkl puurojauhetta) + muutama teelusikallinen hedelmä- tai marjasosetta sekaan ja vielä jälkkäriksi loput samasta soseesta. Tänään iltapuuro syötiinkin ilman sosetta, mutta jälkkäriksi menikin 1½ purkkia aprikoosi-omenaa ja ananas-omenaa. Kyllä siis tuohon(kin!) neitiin ruokaa mahtuu, kun sille päälle sattuu. Kokkareiset lihasoseet on vielä vähän haasteellisempia, mutta kakomista ei oo aikoihin tapahtunut. Liekö sitten ongelma vaan siinä, että uusiin makuihin täytyy vielä totutella jonkun aikaa, eikä niinkään enää siinä kokkareisuudessa. Jatketaan näitäkin harjoituksia.

Pankkiasioita - Siirille oma tili!

Nyt se on sitten viimein hoidettu, Siirille tili nimittäin. Kesän ajan tuo tilitysprojekti oli jäissä, ettei tarvis sossuun toimittaa useemman tilin tiliotteita (ja ettei ne käskis Siirin säästöjä käyttämään). Kesän jälkeen taas on ollu ihan perusjumitusta ja saamattomuutta, minkä takia tilin avaus on entisestäänki siirtyny.

Tänään sitte viimein omaa tiliä siirtäessä avasin Siirille tilin. Ajattelin, että haluan irtaantua Oulusta lopullisesti ja siirsin nyt sitte oman tilinki tänne Lahteen. Pankista en tosin luopunu, Osuuspankki ei oo pettäny eikä jättäny, joten liittomme saa pitää.
Opintolaina jäi vielä Ouluun roikkumaan, mut nettipankissahan se kumminki näkyy. Mukava könttähän tuota opintolainaa tulee olemaan kunhan ehtii kaikki erät nostamaan.. No, veloissa sitä elää tulevaisuudessakin nii opintolainasta on hyvä alottaa.

Siirille avattiin tavoitetili, jonne ruvetaan sitte keräämään rahaa ja katotaan rahojen käyttötarkotusta ja tilin haltija-asioita sitte lähempänä Siirin 18-vuotispäivää. Tosiasiassahan tuo tilinavaus on vielä Sannan allekirjotusta vailla, mutta täysverisesti toiminnassa on tili kuitenki jo. Iteasiassa isi sai kunnian laittaa ekan panon Siirin tilille.

Torstaina jatketaan sitte vakuutusasioiden tiimoilta. Sillon viimestään vois nuo kaks Siirin pankkiaki tyhjentää, pääsee rahat kasvamaan korkoa tilille.

Mikäli hyväntekeväisyys kiinnostaa, nii tilinumeroita saa kysellä ;) Nyt muiden askareiden pariin, ehkä.

Syyskuun tarinoita

Pitkään aikaan ei ookkaan tullu tänne kirjoteltua, tarkistamatta en ees muista millon. Nyt istun koulussa tunnilla, jossa ei oo opettajaa, eikä oikeen tehtävääkään. ATK-matematiikka alkais vasta puol kolme, joten tässä on hyvää aikaa yrittää jotain raapustaa näppäimistä ulos.

Siiri on kasvanu hurjaa vauhtia. Ite sen huomaa lähinnä siinä, miten isolta se vaikuttaa jo toimiltaan ja henkisesti. Fyysistä kasvua ei niinkään huomaa ku näkee tyttöä kuitenki joka päivä monen tunnin eestä.

Viime keskiviikkona käytiin neuvolassa ja neuvolalääkärillä. Yksinomaan kehuja Siirille tuli, joten ei sinällään mikään erikoinen käynti. Mittoja en muista ulkoa, joten ne voi sitte vaikka päivitellä myöhemmin - tai yrittää laittaa ne tonne neuvolakorttiin. Seuraava neuvola on vasta sitte ku ikää tytöllä on jo 1v, sillon on myös seuraavan rokotuksen aika. Eipä oo muuten Siiri vieläkään sairastanu mitään, tulee varmaan meihin vastustuskyvyssään. Toivossa on ainaki hyvä elää, mitään korvatulehduksia en oo tilaamassakaan.

Oon miettiny paljo sitä, miten nopeesti maailma pyörii. Vastahan Siiri synty ja silti siitä on jo yli 9kk. Aika on aikasemminki näin "isona" kulkenu nopeemmin, mut tuntuu, että Siirin ilmaantumisen jälkeen aika on ruvennu kiitään kahta kauheemmin.

(Rupeaa ajatukset virtaamaan ku vähänki kirjottaa..)

Vahva fiilis on siitä, ettei mee välttämättä enää kovin kauaa ku Siiri rupee liikkumaan kahella jalallakin. Tässä parin päivän aikana noussu monta kertaa vasten jotain tasoa niin, että käytännössä jo seisoo - pienen tuen ottamisen turvin. Varpailleenkin nousee usein tuossa, onneks ei oo vielä romahtanu alas sieltä korkeelta. Siirin aktiivisuuden tuntien kohta tyttö juoksee ympäri kämppää ja laittaa perheenjäsenet ja tavarat helisemään.

Lokakuun loppupuolella ollaan lähössä koko poppoo (me ihmiset) Tukholmaan laivalla. Nyt ois tarkotus perehtyä reissuun silleen, että kierrellään Tukholman keskustassa vähän enemmänki. Laivaltaki otettiin viihtysämpi hytti, eipä me pieneen enää kolmestaan mentäiskään.

Isi oottaa (outoa kyllä) vähän jo talveakin, syksy on aika tympeä vuodenaika. Talvella Vesijärvi jäätyy, toivottavasti. Sillon pääsee Veeran kanssa kävelemään taas jäällä ja katotaan, jos Siirinki kanssa jotain lumileikkejä pääsis touhuaan. Muutenki odotuksissa on kovasti aika, että voi(daan) Siirin kanssa kulkea ihmisten ilmoilla enemmänki. Käydä kahestaan vaikka sataman kahvilassa tai jossain. Ihan niin, että vaan kahestaan lähetään. Voishan sitä tietty nytkin, mut se vaatis enemmän valmisteluja, eikä siten ois niin repäsemällä tehty.

Remontista muuten sananen: vielä Siirin makkari, olkkarin iso seinä ja viimeistelyt tekemättä - sitten on valmista. Kun vaan ehtis ja sais aikaseksi..

Loppuun voisin kertoa, että on aika kiva tulla kotiin ku Siiri monesti ryömii tai konttaa oven tuntumaan vastaan ja hymyilee/höpöttää ku mut näkee. Tuleehan Veeraki tietty leluaan tuomaan aina, mutta kyllä tuo Siirin vastaanottokomitea vie voiton :)

Oisko se tässä sitten, lähinnä kirjotin vaan ilmottaakseni, että hengissä ollaan ja blogitouhuista ollaan kyllä kiinnostuneita. Aika vaan on todellakin kortilla. Aikanen aamuherätys arkisin ja kotiutuessa kova väsymys ja päiväunitarve. Sitte pitää syödä ja toimittaa kaikki muutki arkiaskareet ja selata netti aasta ööhön. Telkkariakin on katottava silmät ristissä, eikä tuo BB:n alkaminen ainakaan aikaa lisää. Kovin vähiin käy aika sitten sen jälkeen, kun pitää jo nukkumaan rynnätä. Ei kestäis mun psyyke varmaan 8-16 työpäiviä tai koulupäiviä jatkuvalla syöttöä. Viikonloppukin ku menee niin nopeesti aina alta pois.

Lomia odotellessa..