Moi, se on isi ratissa pitkästä aikaa, katsotaan kuinka pitkäksi tämä tällä kertaa venyy. Tänään meiän pikkuperheen ohjelmassa oli toinen vauvauintikerta, pääsiäinen oli verottanu kävijöitä niin, että altaassa oli tilaa melkeenpä muille jakaa. Oltiin nyt vähän jopa etuajassa, saatiin hetki ootella ulko-ovella ennen ovien aukeemista (pakkasta muuten -18 kotoa lähtiessä). Oltiin niin ajoissa suhteessa muihin, että olin/oltiin ensimmäisenä pukuhuoneessa, suihkussa ja vielä allastiloissakin. Hyvän tovin ehin siellä lämpimässä vedessä istuskella ennenku muita edes näkyi.
Sannan ja Siirin tultua altaalle mentiin veteen lilluttelemaan, tällä kertaa oli melkeen mahtavan tyhjää, harmi kun ei normaalisti ole. Alkulilluttelujen ja -leikin jälkeen yks ohjaajista kävi meiän luona ja kaadettiin kannusta vettä toistamiseen Siirin päähän, refleksit havaittiin toimiviksi. Esimerkin vuoksi isi kippas myös omaan päähänsä vettä, refleksit tosin on häipyny jo aikapäiviä sitten. Vastineeksi sain pitkän tuijotuksen tytöltä. Tuon "kannutuksen" jälkeen ohjaaja, jolla Siiri oli sylissään, sukellutti Siiriä ekan kerran. Hienosti meni sukellus, on kuulemma normaalia, että sen jälkeen sukellusrefleksi jää hetkeksi päälle, koska on niin voimakas. Ensimmäisellä sukelluskerralla sukelluksia tehään vaan yks, ens kerralla ehkäpä jo kaksi. Ei vissiin kuitenkaan enempää ku lapsella on ikää kuukausina, jottei liikaa vettä hörpi. No, pääasia että vedessä viihtyy, sukelluksillakaan ei ainaskaan isille niin väliä.
Mitäs muuta siellä tapahtukaan.. kovasti tuntu Siiri jälleen tykkäävän ja kattelevan ympärilleen, loppupuolella hoksas jo senkin, että käsillä voi mukavasti läiskiä veden pintaa ja sitä taitoa esitteli sitten loppuleikkien ja -läiskytysten aikana. Jonkun verran jutustelikin siinä yhessä lillutellessa.
Menee kyllä kaiken kaikkiaan nopeesti tuo puoli tuntia, sen verta mukavaa siellä kaikilla osapuolilla on, ainaski on tähän asti ollu. Uinnin jälkeen on aina itekin ihan fiiliksissä, vaikka on joutunu heräämään ihan laittoman aikasin (tänään 6:35) eikä oo vielä ees saanu mahaansa täytettä. On se vaan niin mieleenpainuva kokemus seurata ku oma tyttö touhuaa :)
Palaamme asiaan viikon päästä, jolloin vuorossa varmaankin lisää sukelluksia, pukuhuoneen kaappi nro 37 (koskee vain isiä) sekä viimenen vauvauinti Tonttilasta suoritettuna. Siinäpä sitä hommaa kerrakseen, muuttoruljanssinkin silloin jo pyöriessä. Hurjaa on elämä tämä, toisinaan.
Sannan ja Siirin tultua altaalle mentiin veteen lilluttelemaan, tällä kertaa oli melkeen mahtavan tyhjää, harmi kun ei normaalisti ole. Alkulilluttelujen ja -leikin jälkeen yks ohjaajista kävi meiän luona ja kaadettiin kannusta vettä toistamiseen Siirin päähän, refleksit havaittiin toimiviksi. Esimerkin vuoksi isi kippas myös omaan päähänsä vettä, refleksit tosin on häipyny jo aikapäiviä sitten. Vastineeksi sain pitkän tuijotuksen tytöltä. Tuon "kannutuksen" jälkeen ohjaaja, jolla Siiri oli sylissään, sukellutti Siiriä ekan kerran. Hienosti meni sukellus, on kuulemma normaalia, että sen jälkeen sukellusrefleksi jää hetkeksi päälle, koska on niin voimakas. Ensimmäisellä sukelluskerralla sukelluksia tehään vaan yks, ens kerralla ehkäpä jo kaksi. Ei vissiin kuitenkaan enempää ku lapsella on ikää kuukausina, jottei liikaa vettä hörpi. No, pääasia että vedessä viihtyy, sukelluksillakaan ei ainaskaan isille niin väliä.
Mitäs muuta siellä tapahtukaan.. kovasti tuntu Siiri jälleen tykkäävän ja kattelevan ympärilleen, loppupuolella hoksas jo senkin, että käsillä voi mukavasti läiskiä veden pintaa ja sitä taitoa esitteli sitten loppuleikkien ja -läiskytysten aikana. Jonkun verran jutustelikin siinä yhessä lillutellessa.
Menee kyllä kaiken kaikkiaan nopeesti tuo puoli tuntia, sen verta mukavaa siellä kaikilla osapuolilla on, ainaski on tähän asti ollu. Uinnin jälkeen on aina itekin ihan fiiliksissä, vaikka on joutunu heräämään ihan laittoman aikasin (tänään 6:35) eikä oo vielä ees saanu mahaansa täytettä. On se vaan niin mieleenpainuva kokemus seurata ku oma tyttö touhuaa :)
Palaamme asiaan viikon päästä, jolloin vuorossa varmaankin lisää sukelluksia, pukuhuoneen kaappi nro 37 (koskee vain isiä) sekä viimenen vauvauinti Tonttilasta suoritettuna. Siinäpä sitä hommaa kerrakseen, muuttoruljanssinkin silloin jo pyöriessä. Hurjaa on elämä tämä, toisinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti