Posti-Kustin polkemaa

Posti toi tänään paksun kirjekuoren Järvenpäästä, Elohiireltä. Osallistuin erään keskustelupalstan lorukorttivaihtoon ja nyt niitä tuli vino pino. Ihania!



Viimein sain sen toivomani hetken (pari tuntia kaikkine taukoineenkin) ompeluun. Aiemmin olin vaippapalat leikellyt ja ne olivat odottaneet malttavaisina kiikkutuolilla. Nyt pääsivät kuitenkin käyttöön.


Näitä vaippoja tuli melkein identtiset kaksoset, ja varmaan tulee vielä jokunen lisääkin tuosta kangaspalasta. Mallillakin näytti olevan hauskaa :D Vaipassa raitavelouria ja sisäpuolella valkoinen sherpa.

Huomisen projektina numero yksi on porkkana. Nyt on perunaa kolme päivää maisteltu se teelusikallinen ja aika lailla on alas mennyt. Tänään tosin tuli vähän takaisinkinpäin (mikä saatiin onneksi videolle! :D), liekö sitten syy pakastetun potun vai minkä, mutta muuta oiretta ei ole näkynyt. Porkkanaa siis kehiin huomenna.

Huomisen projektina numero kaksi taitaa olla olohuoneen verhon ompelu. Ikean löytöjä oli Stockholm Blad -kangas, jota tulikin vähän enemmän kuin suunnittelin (ja muka mittasinkin). Kyllähän kankaalle tosin aina käyttökohde löytyy.. :D

Puolivuotias

Siiri täytti tänään puoli vuotta. Puolisynttärin kunniaksi piti toki eilen tehdä kakku valmistumaan jääkaappiin, oli melkeenpä vanha tuttu resepti, ainoastaan tuo vadelmamössökerros oli uus. Aika idioottivarma tuo kakku on, eipä oo vielä kertaakaan menny ihan plörinäksi - nyt tosin toi vadelmakerros jäi vähän lörpöttämään reunoilta, mut onneksi se ei vaikuta makuun.


Nam!

Aamulla maisteltiin Siirin kanssa ekan kerran perunaa. Oli neiti vähän kysymysmerkkinä, kun Bumboon istutettiin ja kaulaan laitettiin ihmeellinen muovinen vihreä juttu. Lopputulos: ilme kertoi kaiken!



Hyvinhän se teelusikallinen perunasosetta meni masuun, lopuksi huuhdeltiin suuta hörppimällä vähän maitoa. Huomenna sama juttu uusiksi, pitää vaan keitellä vähän enemmän perunaa että saa vaikka pakkaseen asti.

Päivällä neiti oli äitin ja isin Ikeareissun ajan mamman hoivissa, nätisti oli kuulemma pullosta syönyt jälleen - kaksi kertaa jopa! Uusi tv-taso on koottu ja paikallaan (ja Xbox poissa lattialta), keittiön laskosverhot oottaa vielä kiinnittäjäänsä. Ehkä tää koti tästä valmistuu joskus :D

Vaipparintamalla on ollu hiljasta, ensin kankaiden puutteen takia, myöhemmin ajanpuutteen. Nyt kahteen vaippaan ainekset odottaa leikattuina, nyt oottelen vaan sitä paria tuntia aikaa. Puikoilla vaaleanpuna-marjapuuronpunaiset merinopöksyt.

Otsikot on tyhmiä

Haha, keksinpäs hyvän otsikon. Mietin tässä kovasti, mikä otsikko ois hyvä. En keksiny mitään ja totesin ääneen, että otsikot on tyhmiä. Siinäpä teille sitte otsikko, olkaa hyvät.. Pahin on kuitenkin vielä edessä!

Jaaha, pitkä aika on taas vierähtänyt edellisestä allekirjoittaneen rustauksesta. Lähes joka päivähän tätä olisi tarkoitus kirjottaa, mutta niin se elämä vaan vie eteenpäin, ettei syystä tai toisesta tule sitä tehtyä. Yleisin syy on ehkä se, ettei ole oikeaa otetta kirjoittamiseen sekä se, että asiat tulee mieleen vasta sitten, kun jo kovasti nukuttaa.

Nyt on näköjään hyvä hetki, yllättäen juuri silloin kun pitäisi herätä 6:35, jotta ehtii uimahallille vauvauintiin. Edellisestä kirjotuksesta on niin pitkä aika, että toisaalta olisi paljonkin asiaa, mutta taas toisaalta ei tiedä mistä alottaa. Mulle elämä on varmaan aina ollut sitä, että asiat menee enemmän tai vähemmän omalla painollaan.. Eli tässä yhteydessä viittaan vaikkapa siihen, etten osaa tähän hehkuttaa jos Siiri on tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä. Se kuuluu kuitenkin sen kehitykseen ja meiän elämään. Ja ku tuon pienen (ihanan!) tytön kanssa elää päivittäin, niin ei välttämättä edes laita suuremmin merkille jotain edistysaskelta. Se vaan tapahtuu. Ja jos lähtisi sille tielle, että laittaa kaiken juurta jaksaen ylös, niin jäisi varmaan muu elämä ihan kokonaan. Koska, kaikesta huolimatta, mulle suurinta antia (osasin sitä osottaa tai en) on se päivittäinen "arki". Se on elämässä mulle tärkeintä, tutut rutiinit ja samantyyliset päivät. Enemmän ahdistun ja vaivaudun siitä, jos pitää tehdä jotain poikkeavaa, kuin siitä, että päivät seuraa toisiaan lähes samanlaisena. (Huh, tässähän pääsee vauhtiin.)

Ihan sanoinkuvaamattoman mahtavaa on seurata tuon pienen tytön touhuja. Tuntuu, että voiko tästä enää paljoa paremmaksi tuo puoli muuttuakaan. Sanat ei riitä kertomaan tahi kuvailemaan, ei millään. Voisin pyöritellä tässä tätä ihmettelyä vaikka koko yön, enkä silti tajuaisi asiaa yhtään sen paremmin. Nyt tosin jo pikkuhiljaa tajuan, että oon isä.. paljon muuta on sitten vielä tajuamatta. Pakko tämä on varmaan vetää lyhyesti yhteen ja todeta, että Siiri tekee mut onnelliseksi ja oon varma, että oon ainaki jonkun hyvän kehittymiseen vaikuttanu itse. On tää vanhemmuus/isyys vaan ihmeellistä. Miksi ihmismielelle annetaan käsiteltäväksi niin suuria asioita, joita ei käsitä koko elinaikanaan? Niin hyviä kuin pahojakin. Joskus järkyttävän suurta tuskaa, joka valtaa koko mielen ja kehon, joskus taas niin uskomattomia ilon ja onnen tunteita, ettei tiedä miten päin olisi ja mitä tekisi. Onkohan ihmismieli kasvanut liian suureksi meillä nykyihmisillä, kun voi haljeta sekä ilosta, että surusta? Hitto, tätä(kin) voisi pohtia vaikka koko yön. Harmi sinänsä, kun en viitsi täyttää koko tätä blogia tällä pohdinnalla ja kirjoitusvoimat ei välttämättä riitä siihen, että jatkaisin asiaa omassa henk. koht. blogissani (jossa on jopa yksin kirjoitus - jonka senkin ajattelin poistaa ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, jotta jäsentyypi paremmin).

Jos menisi asiaankin. Saatiin Peteltä ja Jenniltä Kiinan tuliaisina joskus pitkä tovi sitten kiinalaisen hepun maalaamia taideteoksia, joissa on erilaisia Siiriin liittyviä merkkejä. Nyt sitten pitkän odotuksen jälkeen oon saanu yhden noista vietyä kehystykseen ja se on siellä jo ehtinyt valmistuakin ja kaiken kruunuksi matkata kotiinkin. Ohessa näkynee kuvaa taulusta sijoitettuna eteisen ja olohuoneen välimaastoon. Hieno tuli, pakko sanoa. Tuntuu, että eihän tuo edes kuulu meille, meillä kun ei ole koskaan mitään erikoista seinällä ollutkaan. Kai tuohonkin ajan kuluessa tottuu, nyt sitä vaan ihmettelee ohi kävellessään. Kiitos vielä Petelle, Jennille ja tuolle taitelijalle (jonka nimeä en tietenkään muista) meiän taidepuolen tukemisesta.



Toinen varsinainen asia mistä aioin kirjottaa on kanssa kuvamuodossa tässä jossain ohessa, ehkä. Piti nimittäin otattaa kuva meistä päiväunilla. Käytiin osittain pakon sanelemana päiväunille eräs päivä Siirin kanssa. Pakon sanelemana tarkottaa siis sitä, että mulla oli pää kipeä ja Siirin taas piti jäädä mun valvontaan hetkeksi. Otin sitten tytön oman mahan päälle makoilemaan ja melkeen heti tuli fiilis, että nyt mun ja meiän tyttö nukahtaa tuohon. Niinhän sitte käviki - ja isikin nukahti. Siinä sitten nukuttiin varmaan lähemmäs puoli tuntia, ainakin. Myös tuossa tilanteessa tuli ihan epätodellinen olo kun tunsi oman rakkaan tyttönsä makaavan siinä ihan vieressä nukkumassa.



Tuossa otetussa kuvassa näytetään muuten ihan Diablon Renaissance-albumin kansilehdestä napatuilta.. eli kuolleilta, heh. Kalpeita ja velttoja kuin lakanat.

Mitä seuraavaksi? Paljon riittäis löpinää vielä, muttei kukaan niitä jaksaisi lukea. Saittepahan kuitenki kuvaa mitä täällä suunnassa tapahtuu ja mitä allekirjottaneen päässä liikkuu. Loppuyhteenvetona voisin sanoa kaks asiaa: on tää vaan aika hurja juttu tää maailma ja elämä eri käänteineen. Ei useinkaan riitä ymmärrys. Toisekseen: ostakaa meille telkkari, vanhan (joka seki peruskäyttöön loistava) saa viiä mennessä.

Isi varmaan vaikenee nyt ja lataa akkuja taas seuraavaa kirjotusta odotellessa. Kello on 1:16.. eli aika vähän iteasiassa, jos ei herätyksen ajankohtaa huomioi.

Yö..itys?

Neiti simahti Suomen peliä katsellessaan - liekö ihmekään - ja äiti yömyöhällä päivittää. Siiri teki tänään taas uuden löydön; varvas yletti suuhun asti! Notkeudessaan vetää vertoja jopa äiteelleen, isikin (omien sanojensa mukaan) ilmeisesti pienellä väkivallalla onnistuisi.

Ruokapolitiikkakin on päivän polttavia aiheita lähiaikoina. Suunnilleen viikon verran vielä mennään pelkällä ämmällä, sitten maistellaan varmaan ensimmäisenä perunaa tai bataattia. Bataatti voipi olla todennäköisempi (meiän kaupassa oli bataatti, joka painoi 0,744 kiloa!), makeampi varmaan maistuu kivemmalta. Saas nähä. Perjantaina Siiri söi muuten pullostakin ihan kitisemättä (!), vieläpä äitin syöttämänä, ja harjoiteltiinpa nokkamukistakin syömistä. Siinä oli vielä vähän hakemista, maidot oli rinnuksilla niin että vaatteet meni vaihtoon.



Bumbossa istuessa ehti maistella puruleluakin, joka vaihteeksi eksyi suuhun sormien (ja varpaan) sijasta.

Sukellus pumpuliin

..eikun veteenpäs! Uimassa ollaan taas käyty, toissakerralla paikalla oli myös kuvaaja jolla oli kamera veden alla. Hetki katseltiin kun muut kävi ottamassa kuvan sukeltavasta naperosta, sitten tuli Siirin vuoro.



Ihan pystyyn ei tukka jäänyt kuvassa, mutta saahan tuostaki suuntaa. Silmät ammollaan siellä näköjään siis sukellellaan. Kuvassa muuten ohjaaja, ei äitee.

Samana päivänä oli myös kummienon synttärit, joten suuntasimme maaseudulle. Vanha sohva kohtasi tuolloin viimeisen voittajansa - tulitikun. Tästä seuraa kuvakoostetta myöhemmin, kollaasi on työn alla (toisin sanoen allekirjoittanut jumittui tutkimaan arkistojen aarteita eli wanhoja kuvia jostain vuosilta 2004-2006). Grillikausi laitettiin virallisesti käyntiin, ei kuitenkaan sohvan roihussa.

Vaippoja on taas hiljakseen tehtailtu. Uusimmat väkerrykseni;


Päälikangas pääkallopulia, sisäkangas velouria. Samalla kaavalla kuin aiemmatkin, ommeltu vaan saumat sisäänpäin ja reisikumpparit kujissa. Tätä kaavaa täytyy työstää enemmän omanlaiseksi, pituutta vois ainakin lisätä johonkin koevaippaan, samoin noita tarraläppiä pidentää.


Neiti testaa hahtuvahousuja. Ekat pitkälahkeiset, onnistuivat ihan mukiinmenevästi kai. Toki ne piti laittaa heti jalkaan ilman mitään pesuja tai lanoliinituksia, mut hyvin pitivät ihan hyvänkokoset pissat sellasenaankin.

Seuraavaksi tahtoo puikoille valko-puna-raidalliset pöksyt, jospa ne ois sitten vähän ohuemmat nyt kesää ajatellen. Vaikka kuulinpa eräänkin ajatelman koskien vastakkainasettelua kertakäyttövaipan ja kestovaipan (villahousukuorilla) välillä; "Laita toiseen jalkaan villasukka ja toiseen muovipussi - kumpi hiostaa enemmän?" Että ehkäpä totuus ei olekaan aivan se mitä luulis, mutta eipä ainakaan tuu tytölle kylmä vaipassaan.

Kaunista päivää!