Harjoitus tekee mestarin,

..ainakin melkein! Ei se ihan täysin pieleen voinut mennä, kun Siirille uni maittoi liinassakin reippaat puoli tuntia.

Elämän suuria päätöksiä..

..on pienen tytön nimen päättäminen. Aika monta nimeä käytiin odotusaikana läpi, milloin vauva oli Aino, milloin Hilla, toisinaan Pihla tai Venla. Mikään näistä ei loppupeleissä kuitenkaan tuntunut ihan oikealta, eikä tuo tyttö kyllä miltään noista näytäkään nyt jälkiviisaana. Lopullinen nimi sointuu sukunimeenkin paljon paremmin kuin nuo pehmeät, l-pitoiset nimet. Maistraatin nimipaperiin kirjoitettiin sitten nimet Siiri Peppi Marianne. Sukunimi tulee isiltä.

Siiri oikeastaan vaan tuli "jostain", hankala edes muistaa milloin se tuli mieleen ja miksi. Meidän nimiin Siiri viittaa ensimmäisellä ja kahdella viimeisellä kirjaimella ja isopapallaan on/oli (hävettää myöntää, mutta muistaakseni) Siiri -niminen sisko. Jotain sukuun viittaavaa siis tässäkin sentään. Tätä mietin jo joskus ammoisina aikoina, mutta tuolloin ei Henkka ollut niin vastaanottavainen tämän nimen suhteen.

Peppi tuli ihan viime tingassa lisämausteeksi kahden nimen väliin, joita oltiin jo jonkin aikaa pidetty suht varmoina. Neidillä on niin usein sukat ihan makkaralla ja tuleva (?) kummieno sanoi jo sairaalassa vieraillessaan, että ajatteli nimen olevan jokin uusi, kuten Peppi. Meillä ei tuossa vaiheessa vielä ollut tämä käynyt mielessäkään, mutta hetken makustelun jälkeen se sopii noitten kahden väliin niinku nyrkki silmään. Ja onhan Pepillä heppa, eli tässäkin mielessä ihan lupaava nimi ;)

Marianne on ollut ihan saletti toinen (tai nyt kolmas) nimi ihan alkuajoista lähtien, jo silloin oikeestaan päätettiin tämä toiseksi nimeksi, kun alettiin edes haaveilla lapsista. Eli mooonta vuotta sitten. Maria vähän eri muodoissaan on mun suvussani (sekä mamman että papan puolelta) kulkeneet ensimmäisenä tai toisena nimenä iät ja ajat, joten tämmönen "sukurasite" positiivisessa mielessä tämäkin.

Nimi julkistetaan vasta 5.1. nimenantojuhlissa. Ei malttais enää millään pihdata tuota nimeä!

Neiti kasvaa

Siiri syntyi 25.11.2007 klo 3:39, syntymäpituus 50 cm, syntymäpaino 4075 g, päänympärys 36,5 cm.
Kotiuduttiin 29.11.2007, kotiutumispaino 3900 g.

1. neuvolakäynti 11.12.2007
Ikä: 2 viikkoa 2 päivää
Pituus 52,3 cm, paino 4340 g, päänympärys 37,3 cm.
"Tyytyväinen, suloinen tyttö. Kasvat hienosti rintamaidolla, ruokailut vauvan tahtiin. Iho siisti, kielessä hieman sammasta -> puolukkapenslaus. D-vitam. ohjeen mukaan."

2. neuvolakäynti 21.12.2007
Ikä: 3 viikkoa 5 päivää
Pituus 53,5 cm, paino 4670 g, päänympärys 38 cm.
"Hyvin kasvaa rintamaidolla. Vauvantahtinen imetys. Kaunisihoinen ja hyvin kehittynyt neiti. Hymyilee, seuraa kasvoja tarkasti."

3. neuvolakäynti 25.01.2008
Ikä: 2 kuukautta
Pituus 58,5 cm, paino 5730 g, päänympärys 39,5 cm.
"Ihana hymytyttö! Jokeltaa, katsoo tarkasti silmiin. Jäntevä, hyvä päänkannatus -> lattialla pitoa lisää. Kasvaa hienosti!"

4. neuvolakäynti 19.2.2008
Ikä: 2 kuukautta, 3 viikkoa, 4 päivää
Pituus 61 cm, paino 6330 g, päänympärys 40,4 cm.
"Suloinen neiti. Kasvaa tasaisesti. Muutama kuiva laikku iholla -> perusrasvaus. Annettu 1. rokotus."

5. neuvolakäynti 3.4.2008, neuvolalääkäri
Ikä: 4 kuukautta, 1 viikko, 3 päivää.
Pituus 64 cm, paino 7295 g, päänympärys 42 cm.
"Perusterve hymytyttö (?). Keuhkot, sydän ok. Päänkannus(?) eritäin hyvä, vatsa pehmeä. Silma katso seura punahejas symm normal alarajaat ton. normali, lonkkat ok. Iho kuiva perus rasva tarpeen muka. Perus terve tyttö."

6. neuvolakäynti 24.4.2008
Ikä: 4 kk, 4 viikkoa, 3 päivää
Pituus 65 cm, paino 7680 g, päänympärys 42,5 cm.
"Suloinen ja tomera tyttö. Kasvaa hienosti rintamaidolla. Iho hieman kuiva, rasvailua. Kääntyy mol. puolien kautta vatsalleen. Kovasti juttelee. Hammasinfo annettu."

7. neuvolakäynti 25.6.2008
Ikä: 7 kuukautta
Pituus 68 cm, paino 8600 g, päänympärys 43,5 cm.
"Opettelee ryömimään. Suloinen, rauhallinen, tyytyväinen, valpas neiti. Kasvu ok, rintamaito + kiinteää lisäruokaa."


8. neuvolakäynti 27.8.2008 (neuvolalääkäri)
Ikä: 9 kuukautta, 2 päivää
Pituus 70,3 cm, paino 8850 g, päänympärys 44,6 cm.
"Hymyilevä ja hyväkuntoinen tyttö. Cor et pulm(o?) ø, iho ja korvat siisti. Konttaa - kasvu ja kehitys normaali."

Siirin syntymäpäivä

24.11.

Klo 8:30 tullaan äitipolille yliaikakontrolliin ja päästään heti käyrille kätilön avustamana. Mitataan siinä verenpaine ja jätän pissanäytteen. Sit ootellaan monta tuntia, melkeen kahteentoista koska lääkärillä on joku akuutti toimenpide jossa on kiinni. Lääkäri tutkii sitten ja on eka sitä mieltä, että tullaan taas maanantaina uudestaan, mut sitten sanoo, että ei se toisaalta niin suuri synti ole, jos nyt yritetäänkin käynnistellä. Antaa meiän oikeestaan päättää, mut kätilö sitten sanoo, et ei se oo ollenkaan varmaa, että vauva syntyis tällä yrittämällä. Halutaan kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu. Vaihdan sairaalavaatteisiin ja mennään perhehuoneeseen odotteleen. Puoliltapäivin saan sitte ruokaa. Henkka lähtee hakemaan sairaalakassia ja ilmottamaan porukoille, että jäädään nyt sairaalaan.

Klo 12:16 ensimmäinen Cytotec laitetaan. Oon tunnin käyrässä, nyt jo jopa tuntuu, että supistaa! Toinen kätilö tulee esittäytymään ja toinen tabletti laitetaan 15:23. Pyydän jotain päänsärkyyn. Taas tunti käyrässä, käydään välillä sairaalan ala-aulassakin kävelemässä. Kattellaan Ota tai jätä -ohjelma, en kyllä kuollaksenikaan muista miten siinä kävi. Lääkäri tulee uudestaan puoli seittemän aikaan. Olen sormelle auki ja lääkäri päättää puhkaista kalvot. Henkka siirtää meiän tavarat isien huoneen kaappiin.

Mennään sitten synnytyssaliin numero 2. Ketään muuta ei vissiin oo synnyttämässä koko osastolla. Lääkäri puhkaisee kalvot ja lämmintä vettä lorahtaa, sitä tulee tosi reippaasti. Vauvan päähän laitetaan anturi. Kuunnellaan radiosta Pelicans - Ässät -matsia, mut menee kyllä aivan ohi korvien koko peli.

Klo 19:10 kätilö käy ja neuvoo jyväpussien käytön, mut ei niistä oo oikeen tuntuvaa apua. Supparit tulee koko ajan kivuliaammiksi. Muistan akupainantaohjeista, että kädessä jonkun terävän puristaminen noita sormen ja kämmenen välisiä taipeita vasten voi lievittää kipua. Puristan kuulakärkikynää ties kuinka kauan suppareitten ajan, jonkin aikaa se jopa toimii.

Klo 19:40 alan hengitellä ilokaasua, se tehoaa jonkun aikaa. Vauvan pää on tosi korkeella vieläkin, oon väljästi sormelle auki.

Klo 20:20 laitetaan oksitosiinitippa ja annostusta tuplataan parinkymmenen minuutin päästä.

Klo 22:00 kätilö on vaihtunut taas. Se nostaa heti oksitosiiniannostusta ja suppareita rupee tuleen ihan jatkuvalla syötöllä. Jossain vaiheessa tuntuu, että taju lähtee, kun maha on ihan pinkeenä ja sattuu eikä ilokaasusta oo enää juuri iloa. Tulee hirvee pissahätä, alusastiaan pissaaminen ei onnistu ollenkaan vaikka Henkka ja kätilö häipyy. Saan sitte portatiivin johon onnistuu viimein. Ilokaasuannosta nostetaan jatkuvasti, mut teho pysyy samana. Sanon Henkalle, et seuraavat lapset sit adoptoidaan.

Klo 22:14 vauvan sydänäänet rupee heitteleen, menee alle sadankin. Tippaa vähennetään ja syke palautuu normaaliksi.

Klo 23:37 ilokaasu ollu maksimissaan jo jonkun aikaa. Käsken Henkkaa pyytään epiduraalia jos mulla on supistus päällä kun kätilö tulee. Kätilö soittaa anestesialääkärin laittaan sen. Kätilö laittaa vermeet valmiiksi ja lääkäri tulee. Mut käsketään laittaan jalat koukkuun ja leuka rintaan, tosi ihanaa kun tulee ihan helvetin kipee supistus just sillon.. neula tökätään selkään ja ihan ihmeellinen hermotäräys tuntuu vasemmassa jalassa.

25.11.

Klo n. 00:00 yritetään vähän nukkua, heikoin tuloksin. Epiduraali toimii, supistukset toki tuntuu, mutta ei satu ollenkaan. Tuijotan vaan kauempana näytössä piirtyvää käyrää. Sykkeet heittelee taas eikä tee ollenkaan mieli nukkua yhtään.

Klo n. 1:00 epiduraalin teho alkaa laskea, miksei kukaan sanonu että se kestää noin lyhyen aikaa vaan? Alan taas vedellä ilokaasua.

Klo n. 2:00 ilokaasuvehje hajoaa, se happipussi ei pysy kiinni. Monta tyyppiä käy sitä ihmettelemässä mut ei saa kuntoon. Taas kiva kärvistellä käytännössä vailla mitään kivunlievitystä.. joku sen saa sitte pysymään kiinni ja voin jatkaa hengittelyä.

Klo 2:33 laitetaan lisää epiduraalia.

Klo 3:07 toinen oksitosiinipussillinen tippumaan. Sykkeet seilaa taas, alimmillaan 80. Lääkäri tulee kattomaan tilannetta. Oon auki 4 cm, synnytys nyt oikeesti käynnistymässä, mut lääkäri tuumaa, et koska näin hitaasti etenee ja lapsikin on iso, päädytään sektioon.

Tästä eteenpäin mulla ei oo kellonajoista hajuakaan. Mulle annetaan esilääke, vähän happaman makunen liuos. Kätilö sanoo, et älä makustele. Mua lähetään kärräämään leikkaussaliin. Saan viime tipassa huulikorun irti, annan sen kätilölle joka sanoo toimittavansa sen Henkalle.

Viimesin epiduraali tärisyttää ihan sikana! Jotain muitakin puudutteita laitetaan, oikeeseen olkavarteen tulee verenpainemittari ja vasempaan keskisormeen pulssimittari.

Hirveen monta ihmistä häärii ympärillä. Ainaki naislääkäri joka on ollu koko päivän messissä, mieslääkäri, sama anestesialääkäri ja mieslääkäri ja pari hoitajaa. Mun pään taakse tulee nuorehko hoitaja, joka selittää koko ajan mitä tapahtuu. Sanoo kertovansa vauvan syntymäajan, muut mitat katotaan muualla. Tää vähän helpottaa paniikkia. Mulle laitetaan päähän hattu ja naamalle happimaski, se tekee kuulemma vauvallekin hyvää. Mieslääkäri alkaa pestä mun mahaa ja joku kysyy, tuntuuko kylmältä vai lämpimältä. Sanon et siltä väliltä, en tiiä! Puudutus vissiin toimii.

Joku kohta kysyy, että tuntuuko ikävältä, alotetaan leikkaus. Pitää kuulemma kertoa heti jos sattuu. Ei tunnu oikeen miltään, jotainhan siellä tehään mutta ei hajuakaan mitä.

Hoitajat juttelee keskenään niitä näitä, siitä päättelen että ilmeisesti kaikki menee niinku pitääkin. Tuijotan vaan leikkuusalin lamppuja.

Kohta naislääkäri sanoo "tervetuloa" ja joku toinen sanoo "tyttö"! Se mun takana ollut hoitaja sanoo syntymäajaksi 3:39. Hetken mietin pitäskö kysyä, et onhan se elossa. Kuuluu rääkäsy, taitaa se olla. Kohta kätilö tulee vauvan kanssa mun viereen poski poskea vasten ihan hetkeksi. Sanon sille "moi" ja "onpa sillä suippo pää" :D Kätilö sanoo, et nyt me mennään moikkaamaan iskää ja häipyvät sitten. Mua onnitellaan ja mieslääkäri miettii, kenenköhän nimipäivä se tänään mahtaa olla, josko sieltä tulis vauvalle nimi. Vastaan, että taitaa se olla jo päätetty.

Leikkurista mut kärrätään tarkkailuun, Henkka tulee sinne jossain vaiheessa käymään ja näyttää pari kuvaa, jotka tytöstä otti.

Neiti syntyi siis 25.11.2007 kello 3:39, strategiset mitat oli 4075g, 50 cm, pipo 36,5 cm ♥

25.11.2007 03:39

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

- Kaarina Helakisa